perjantai 21. heinäkuuta 2017

Isoäidinunikko ja lamppuliini

Ostin parisen vuotta sitten isoäidinunikon. Istuttaessa kuitenkin huomasin sen olevankin isoidänunikko. Kerrankos jos toisenkin tulee näitä väärinluetuksi  ja tämäkin kukkanen jäi sitten elämään tuolla väärinluetulla nimellään :) Siirsin kukan vastoin ohjetta vielä toiseen penkkiinkin ja viime kesän näytti siltä, että olisikohan kuitenkin pitänyt uskoa ohjetta, että kukka ei kestä siirtämistä... Tänä kesänä kaikki olikin onneksi toisin ja isoäidin syvän punaisia kukkia äimisteltiin oikein porukalla. Jättimäiset kukat puski penkistä toinen toisensa perään ja maljakossakin niistä saatiin nauttia pitkä tovi. Aika mahtava kukka!

Kirpparilla kävi myös hauska onnenkantamoinen. Löysin yli kymmenen vuotta sitten ostamaani lampun lasihelmikoristeiseen pantaan pienen vaaleanpunaisenn lampun kupusen. Ja sainpa hauskan pikku valaisimen ♥ Jännittävää, että näistä pitkänkin aikavälin löydöistä voi joskus saada yhdistelemällä kivojakin juttuja. Ilmiselvästi odottelevat joskus toisiaan:)








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina