lauantai 5. maaliskuuta 2016

Horroksesta heräilyä

Nonni, nyt on pöydässä kattila! Kuparikattila, jota viime postsauksessa toivoin. Ajanpatinaa pienen kattilallisen verran. Pelakuulle parhainta:)
Muutama erilainen värilasikaunotarkin, on hiipinyt yksi kerrallaan kukkamaljakoiksi...
Hurmaavan vihreä iso pullo, oli muutaman euron löytö ja aivan sattumalta, olen onnistunut kohtaamaan muutaman kotimaisen lasikaunottarenkin. Nyt nostaa päätään kyllä aikamoinen värillisen ja kotimaisen lasin kuume! Näihin en ole pahasti ennen kierrellessäni hurahtanutkaan, kumma kyllä...
Nanny Stillin pikkuinen, vihreä jälkiruokamalja pääsi toimittamaan tuikkukipposen virkaa. Suomalainen muotoilu sädehtii hämyisessä illassa kauniisti. Tätä Stillin Sulttaanimaljaa onkin nyt mukava metsästää sen muissakin väreissä;) Todella kaunis haastaja kivituikkujen seuraan.
Keltainen pullokaunotar kirpparilla paljastui Riihimäen lasin Lankku-pulloksi. Upeaa, elävää lasipintaa. Vesi on värillisen lasin kaunein kumppani;)
Myös herkän sininen, mutta painava vanha lasi on niellyt muutaman kauniin ilmakuplan itseensä:) Pidän niin näistä vanhoista juomalaseista. Kauniita juuri kevätpistokkaille;)
Lasi tuo komean kuparin rinnalle kepeyttä, eikö vaan. Näistä on maaliskuun pienet ilot tehty!

Kohtasin taannoin pari iäkkäämpää täkkikaunotarta... Haluaisittekohan kuulla niistäkin?






Valoa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina