lauantai 28. marraskuuta 2015

No kippis!

Eihän tätä meinaa käsittää, että valoa ei kuvaamiseen enää juuri ole. Mutta yritin kuitenkin...
Tein kivan löydön jouluksi, löysin kauniit, vanhat liköörilasit, euron kappalehintaan! Nämä on todella kauniit ja ikään nähden hinta käsittämätön! Erikoiset, kauniit pienet hionnat myös jaloissa. Ja kilahtelee kuin kristalli, bling
Ajattelisin, että nämä voisi olla Riihimäen lasia? Tiedättekö te, onko?







sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Liekit sydämen

Näitä lepattavia kynttilän sydämiä katsellessa, olen miettinyt maailman menoa, sen pimeitä puolia ja vastapainoksi lähimmäisen rakkautta. Meidän erilaisuutta. Mistä kumpuaa paha ja hyvä ja miksei hyvä halua olla paha, tai se paha hyvä laisinkaan? Tai mitenkä hyvän pahuus onkin joskus se yllättävin.
Olen miettinyt ihmisten välittämistä nyt kun tapahtuu ja ihan arkipäivässä. Siitähän kaikki lähtee. Tässä meidän elämässä. Minkälaisen maailman rakennamme omalta osaltamme, ihan keskenämme? Olen miettinyt aivan pieniä eleitä, empatiaa, kaveruutta ja hyvää ystävyyttä tai työtoveruutta tai sitä kertakaikkisen ystävällisyyden puutetta.
Mikä lopulta estää meitä olemaan ystävällisiä toisillemme? Saatikka itsellemme? Mitä miettii ihminen, jolle ystävällisyys on epäluulon siemen tai ilo aiheena perin epämiellyttävä?
Tuumailin jopa tätä blogistaniaa. Täällä vallitsevaa ystävällisyyttä ja empaattisuutta. Hämmästyin sitä aluksi aikoinaan ja hämmästelen vieläkin. Joukko toisilleen vieraita ihmisiä tutustuu toisiinsa kommentoiden, rakentaa toisistaan mielikuvaa ja keskustelee toisilleen hyvällä fiiliksellä jopa vuosikausia;) Käymme toistemme luona tervehtimässä ja vaihtamassa muutaman sanan. Tällaiseen hyvän mielen jakamiseen eivät edes arkielämässä kaikki pysty! Eikä kaikki tietenkään täälläkään.
Olemme kaikki samanarvoisia blogeinemme. Mutta myös täällä meitä on erilaisia. Toiselle voi olla vierasta vastata toisen tai kaikkien ystävällisyyteen, olemaan vastavuoroinen?  Positiivinen mieli ei ole välttämättä hyvä asia toiselle ollenkaan.
Näitä lepattavia sydämiä katsellessa, olen varma siitä, että haluan kuitenkin vaalia omalta kohdaltani hyviä asioita, hyvää mieltä. En pysty maailmaa pelastamaan, mutta voin olla myötätuntoinen, ymmärtää ja auttaa, mitä voin. Voin auttaa monella tapaa, montaa, ihan lähelläkin. En halua kyynistyä arjessa enkä maailman tilassa. Haluan innostua ja iloita pienistäkin asioista, edelleen.
Uskon vahvasti, että se mitä ruokkii mielessä, kasvaa. Hyvää tai pahaa mieltä, toivoa tai toivottomuutta, valintakysymys, kumman voimaa kasvattelee.  Kun sitä lämmintä liekkiä sydämessään ei päästä sammumaan, on parempi mieli itsellä ja muilla. Liekki lämmittää, vahvistaa, tuo varmuutta ja kantaa eteenpäin.
Kiitos kaikille ystävällisille kävijöille ja kommentoijille, jotka olette täällä aina vierailleet ♥ 
Mukavaa joulunodotusta Teille kaikille! Pitäkää huolta toisistanne.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina