sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Yksinkertainen viehättää

Löysin tällaisen kauniin maljakon. Sen simppeli kauneus puhutteli ja muutamalla eurolla se matkusti mukanani maalle. Ajattelin, että tämä konstailemattoman kaunis posliinimaljakko olisi nimenomaan kaunis valkean lavuaarin reunalla kesäkukille. (Teen jo varovaista mielikuvaharjoittelua kukanpoiminnasta;)
Kun hetken kuuklettelin pohjan leimaa, huomasin, että tässä taitaakin olla kyseessä jonkin luokan hitti kenties, Tanskassa ainakin, tämä Lungby vasen (15 cm)... Tunnistatteko, tiedättekö leiman iän?



lauantai 15. helmikuuta 2014

Micki-siilini tarina

Kerron teille nyt profiilikuvassani esiintyvän Micki-siilin tarinaa.

Kohtasimme Mickin kanssa muinoin antiikkimessuilla ja heti ensitapaamisella päätimme, että hän muuttaa luokseni:) Nämä suloiset siilihahmot ovat saksalaisen Steiff-tehtaan tuotantoa 50-luvulta ja itse Steiffin syntytarinan voit lukea täältä. Siiliperheen jäseniä ovat Mecki (isä), Micki (äiti), Macki (poika) ja Mucki (tytär).

Mickini on ollut aina hyväsydäminen siilirouva ja hän on viihtynyt luonani suloisesti hymyillen:) Olen kuitenkin ajatellut, että hän varmasti kaipaa välillä siiliperhettään...

En tunne tarinaa, miten koko muu perhe on joutunut hänestä aikoinaan erilleen, enkä minäkään ole onnistunut hänen perhettään juuri missään näinä vuosina näkemään.

Elämä on kuitenkin ihmeellistä, sillä aivan sattumalta tapasin nyt sitten hänen poikansa Mackin, eräänä aivan tavallisena arkipäivänä, lähikirpparilla! Oli myös aivan sattumaa, että yleensäkin pysähdyin Macin kohdalle, niin likainen ja vieraan näköinen tämä pikkuinen oli.... Jokin vaisto sai minut kuitenkin pysähtymään. Nostin pikkusiilin käteeni ja pyyhin hyvin varovasti sen likaisia pikkukasvoja paksun pölykerroksen alta. Melkein sydän pysähtyi, kun tajusin kohdanneeni siilirouvan pienokaisen!

Macki oli saapunut kirpputorille venäläisen nukkeseurueen kanssa, jonka mukana se oli jo vuosia elellyt. Vaikka Mackista oli tullut heille vuosien saatossa lähes perheenjäsen, ymmärsivät ne kuitenkin erittäin hyvin, kun kerroin, että tunnen Mackin äidin ja veisin pojan nyt mielelläni hänen luokseen. Haikeina he hyvästelivät Mackin ja jäähyväisten jälkeen läksimme Mackin kanssa rivakasti kassan kautta kotiin. Kassaneiti loi minuun säälivän katseen, kun maksoin iloisena tästä pienestä, pölyisestä otuksesta jopa kaksi euroa!

Ei tarvitse varmaan edes kertoa, mikä riemu siiliäidille poikansa näkemisestä tuli. Ja enpä ole onnellisempaa poikastakaan aivan heti nähnyt. Jouduin melkein silmänurkkiani pyyhkimään, kun katselin, miten hellästi ja lämpimästi siiliäiti poikaansa puhdisteli ja suki;)









sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hitautta ja hiljaisuutta

Hidastelua, oleskelua, lueskelua, katselua, hipsuttelua...
Pyry ja hämärä antaa hyvän syyn vain olla... Tätä sitä viikot odottaa, aina kun vain kiireeltä silmä välttää;)




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina