lauantai 4. tammikuuta 2014

Melkein kirpparimoka

Ennen joulua, löysin vanhan ja krakeloituneen posliinisen kaffeepurkin kirpparilta. Viehkot lempivärit, haaleat siniharmaasävyt ja peltikannet sytytti purkkirakkauden tähän(kin) purkkiin.
Uudenvuoden aattona ennen sulkemisaikaa, pistäydyin pikaisesti kirpputorilla ja huomasin yllättäen hyllyssä samaisen sarjan teepurkin. Pyörittelin purkkia käsissäni, hinta oli pieni, mutta kun en siinä sitten kiireessä millään muistanut, oliko se aiemmin kesäkodille viety purkki myös teepurkki, jätin purkin ostamatta.
Kodille palatessani huomasin mokani. Hyllyssä oli kaffeepurkki. Olin yksinkertaisesti siis  jättänyt kirpparin hyllyyn tämän vanhan, erikoisen purkkisarjan toisen osan...
Torstai-iltana pääsin tekemään purkin tilannekatsausta kirpulle uudestaan. Itseäni vielä lisää kiusatakseni, kaartelin koko kirpputorin, ennen kuin purjehdin (olevinaan) rauhallisesti viimeiselle hyllyriville, jossa purkki olisi, jos olisi...
Ja voi kiitos, siellähän se oli!
Ehkenpä tämän tarinan päähenkilön sydämentykytykset voi ymmärtää se, joka on vastaavanlaista kokenut kirppistellessään;) Luulen kyllä, että meitä ja tarinoita on aika monta....?

42 kommenttia:

  1. Iloinen jälleennäkeminen siis :D

    VastaaPoista
  2. Mikä löytö - tai siis kaksi! Täällä ymmärretään ainakin ihan täysin... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tämä kyllä hyvä löytö ja kun vielä oli kyse vielä samasta sarjasta, niin sehän tästä sen jännittävän teki;)

      Poista
  3. No huh, että sait myös toisen :) Kauniit ovat.
    Ja tiedän niiin tuon tunteen, kun palaa hakemaan "omaansa" ja jos se ei siellä enää olekkaan. Onneksi nyt kävi näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. on niitä ollut reissuja, ettei sitten olekkaan ollut siellä enää:( Mutta onneksi välillä käy näin:)

      Poista
  4. Aivan ihanat purkit olet löytänyt ja minä opin postauksestasi yhden uuden sanan : krakeloitunut! Sitä sanaa en ole koskaan enne kuullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka päivä oppii uutta, vai miten se meni?:) Eli tarkoitin sellaista pinnaltaan herkästi halkeillutta lasitusta kuten näille vanhoille posliineille käy... Eli onko ne sitten niitä posliinin kauniita ryppyjä, kun nyt aloin asiaa miettimään;)?

      Poista
  5. Oikein kauniit purkit! Ja ihanaa, että sulla oli tuuria mukana uusintareissulla, tiedän tosiaan tunteen, miten ois jäänyt harmittamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Se harmitus joskus tulee, ei sille voi mitään, aina ei voi kaikkea saada;) Mutta sitten onkin riemu, jos tuuria on mukana;) Mutta täm taitaa kuulua tähän kirppistelyn henkeen...

      Poista
  6. Ihanat purkit, ihana blogi. Tunne kovin tuttu myös täällä. Virheistä oppineena, en jää pohtimaan vaan ostan (jos hinta kohdallaan). Iloista uutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna;) Kylläpä tässä on saanut oppirahat maksettua, mutta välillä sitä tekee virhearvioita, väkisinkin;) Samoin iloista uutta vuotta Sinullekin!

      Poista
  7. Kauniit purkit. Tulee harvoin käytyä kirpparilla, mutta jos sopiva ostettava löytyy, niin mukaan kyllä lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei ne etsimällä vastaan tule parhaat löydöt, useimmiten sattumalta piipahtaessa;)

      Poista
  8. Purkki odotti sua, taisi tietää, että sillä oli toinen puolisko odottamassa <3 Mulle on myös käynyt vastaavan kaltainen juttu, kerran onnistuin saamaan vielä unohtamani jutun, toisella kertaa ei ollut niin hyvä tuuri...
    Ihanaa uutta vuotta Hyvä Mieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ei se tuuri ole aina yhtä hyvä. Eli ei kannata ihan huvikseen jättää mieleistä ottamatta, silloin se vastaan tulee.... ja kun joskus tulee se järki ja idea vasta jälijunassa, ainakin minulla;) Ihanaa uutta vuotta myös Sinulle Ellis!

      Poista
  9. Olipa tuuria! Purkki odotti kun tiesi pääsevänsä hyvään kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli tuuri. Ja joskus tosiaan tuntuu, että ne odottaa;)

      Poista
  10. Tuttu juttu :D
    Onneksi kaikilla ihmisillä ei ole sama maku, ja aina joskus onnistaa ja löytää sen aarteensa vielä uudestaan, niin kuin nyt. Hyvä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Onneksi meillä kaikilla on erilainen maku ja kiinnitämme erilaisiin juttuihin huomiota kirppareilla;)

      Poista
  11. Tuon tunteen kyllä ymmärtää!! Ihanuudet olet kyllä löytänyt. Tällainen keräilyharrastuskärpänen kun on kerran puraissut, niin siitä on vaikea päästä eroon. Onneksi tämä harrastus on aika halpa, vaikka ei varmaan kaikkien mielestä niin järkevää eikä tarpeellista. Jääpähän perikunnalle ihmettelemistä kun aikoinaan penkovat ullakoita.
    Marjuska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan ole kaikkien mielestä järkevää ja siksipä tuohon kirjoitinkin, että kenties vain samanmoiset ymmärtää;) Kiva ja halpa 'harrastus'. Onneksi ihan ostelemattakin nauttii ihan kiertelystä ja katselusta silloin tällöin. Ja voi tosiaan peikunta ihmetellä joskus;)
      Ps. Valitettavasti en pääse tuosta nimilinkistäsi blogiisi?

      Poista
  12. no HUH että sait ne kumminkin. Ja hienot purkit todellakin.

    VastaaPoista
  13. Vastaukset
    1. Eikös olekkin, olen minä näistä iloinen;)

      Poista
  14. Taidan tietää tuon tunteen, aika monesti koettua ;0) Yritän muka monesti olla järkevä ja jättää ostoksen tekemättä...ja sitten...kotona mietin ja muistelen, harmittelen ja kadun...seuraavana päivänä on pakko palata ja toivoa sydän tykyttäen että se vielä siellä olisi. Ollaanko me vähän höpsöjä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä näyttää olevan todella höpsöjen hommaa;) Juuri noin se menee monesti. Joskus voi ihan oikeasti olla sitä mieltä, ettei joku kiinnnosta paljonkaan, ei keksi käyttöä, mutta sitten illalla alkaa mieli muuttumaan ja ideoita pukkaamaan;) Hauska ja edullinen harrastus!

      Poista
  15. ♥juu, tuttu juttu. Mahtavan hienoa, että sait kuin saitkin myös tämän purkin!

    VastaaPoista
  16. oo, ne löysivät toisensa!
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
  17. Voi kun kaunis purkki, molemmat siis. Oli se onni ettei kukaan ollut tuota teepurkkia napannut mukaansa. Olisi kyllä minuakin harmittanut siinä tapauksessa :-) Hyvää alkanutta vuotta ja viikkoa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Oli se ihan hyvä tuuri, ettei ollut mennyt tämä toinen sitten. Olisi harmittanut. Pidän näistä todella, simppelin yksinkertaisia;)

      Poista
  18. Aivan ihastuttavat purkit!
    Kyllä olisi minuakin harmittanut valtavasti, jos tuollainen olisi jo ostettu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi minuakin harmittanut, pidän näistä purkeista. Ja toivottavasti vaikka löydän joskus lisäosia tähän sarjaan. Tällainen johonkin sarjaan keräily onkin hauskaa;)

      Poista
  19. Oi, onnellisesti päättynyt kirppariseikkailu!
    kyllä näiden kaunotarten vuoksi kannatti vähän seikkaillakin, aivan ihanat! <3 <3 <3

    Toivottelen mukavaa sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia samoin toivottelen Sinulle;) Kyllä välillä pitää olla vähän jännitystä näiden aarteiden kanssa;)

      Poista
  20. Se on kyllä opittu, että jos jotain mieleistä löytyy, kannattaa käydä heti kiinni :) Pettymyksiäkin on koettu kun aarre onkin lähtenyt jonkun toisen matkaan. Kauniit purkit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä;) Tämä on tullut kantapään kautta opittua täälläkin;) Tosi, tosi hyvää ei kannata jäädä pohtimaan hetkeksikään. Mutta ehkäpä juuri näissä 'rajatapauksissa' tulee välillä mokattua, kun ei aina tule heti ideat jollekin jutulle siinä hetkessä mieleen, vaan vasta jälkikäteen....
      Tässä purkkitapauksessa muisti teki tepposen ja olin vakuuttunut, että olen ostamassa toisen samanlaisen:)

      Poista
  21. Hei, enpä ole koskaan tuollaisia nähnyt. Tiedätkö valmistajan? T. Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Enpä ole minäkään tällaisia koskaan aiemmin nähnyt. En tiedä valmistajaa, eikä purkeissa ole mitää leimoja ja pohjat ovat aika krakeloituneet. Jokin epämääräinen pieni painettu kirjain pohjassa himmeästi näkyy, ehkä pieni h-kirjain? Kirpputorilapussa luki, että ovat Saksalaista posliinia, tiedä sitten häntä:) Joskus voisi ajankuluksi googlettaa em. posliinipurkkien kuvia...

      Poista

Kiitos Sinulle vierailusta ja kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina