lauantai 14. joulukuuta 2013

Metsänväkeä

Nämä kaverukset siinä tähtitaivaan alla asustaa;) Satumaisia tunnelman tuojia, pimeyttä piristämään...

12 kommenttia:

  1. Sympaattisen näköiset kaverukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne veikeän näköiset, yhdessä varsinkin;)

      Poista
  2. Ihana kuva ♥ Tontut kuuluu jouluun ehdottomasti .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja bambitkin jotenkin tuntuu tähän sadunomaiseen aikaan kuuluvan;)

      Poista
  3. Tosin nätti lkuva kun taustalla on ikkuna ja metsä! Voi mahdoton, sullahan on täällä kalenteri, joka päivälle postaus, nätit nuo hiutaleet tuolla eilisessä luukussa!
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan täällä kalenteri, joka nyt on jäänyt hieman vaiheeseen.... Hiutaleet on kyllä mukavat ja kätevät, irrottaa ja laittaa uudestaan;)

      Poista
  4. Kun talonväki siirtyy iltaisin untenmaille tiedä millaisia karkeloita metsänväki viettää :-) Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se voi kyllä olla hyvinkin mahdollista! Ja näin se pitää juuri ajatellakin;)

      Poista
  5. Ihana tämäkin, kaunis tuo ikkunakin tuolla takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja kiva, että on käynyt katsomassa luukkuja;)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Nämä on ihan selvästi hyvät kaverukset;)

      Poista

Kiitos Sinulle vierailusta ja kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina