keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Niiaan ja kiitän tunnustuksista!

Olen saanut tämän tunnustuksen ihanista blogeista Onni on ja Erican vaaleita unelmia. Kiitän kauniisti ja niiaan päälle;)

Tämän tunnustuksen tehtäviin kuuluu lähettää se viiteen blogiin, joissa on alle 200 lukijaa ja joille toivoisi niitä enemmän!

Jaan osaltani tätä tunnustusta blogeihin: Ellis, Talo maalla, Rintelän Ruusa, Ruostetta ja pitsiä ja Hirsitalon suojissa. Olkaapa hyvä:)

lauantai 25. helmikuuta 2012

Sininen ihastus

Tämän viikon ihastus, sininen sellainen... Ilokseni löysin kirpparilta nämä kaksi, kauniin sinistä kynttilänjalkakaunotarta (2 €). Lasisille kynttilänjaloille, hieman yllättävä, sininen sävy sai minut lähes hämmästymään. En tiedä, onko nämä vanhoja vai uusvanhoja suoraan tiimarista. Tiedättekö te?

Saman kirpparikeikan kruunasi kaksi kannellista ja suurta (3 & 5 litran) Karhu- ja Ilvespurkkia (yht. 9 €). Tuohon hintaan minä en näitä kaunottaria suostu kirpparin hyllylle jättämään, oli niille enää tarvetta tai ei!

Minä muuten tykkään, että lasitavara on ilmavaa ja kaunista esillä yhdessä. Mitä teidän oma feng sui sanoo?

Ja Katjusha, tuhannesti kiitos tunnustuksesta, palaan siihen pian ;)

perjantai 17. helmikuuta 2012

Väripino

Valon myötä värit lisääntyy. Tässä pinossa...

Päällimäisenä kesällä kirpparilta löytämäni Finlaysonin tyynyt.
Ennen vaatimattomaksi litistyneet tyynyt, jotka purin, pesin, silitin ja täytin uusilla untuvatyynyillä.
Uusi elämä upeille tyynyille.

Keskimäisenä vanha pitsipeitto.
Ennen kellertävä, tylsä, sieltä täältä repsottava peitto, jonka korjasin ja käsin värjäsin.
Uusi elämä kaapissa lojuneelle peitolle.

Alimaisena kevätuutta.
Minut lumonnut väri, sävyltään korallinpunainen;)

Värikästä, mutta toimii. Häikäiseekö?

lauantai 11. helmikuuta 2012

Lähtisitkö aikamatkalle Larssoneiden taloon?

Minä tykkään katsella taiteilija Carl Larssonin maalaamia kuvia, joissa hän kuvaa perhettään heidän kesäkodissaan. Tuon kodin omintakeisen ja ihastuttavan tyylin hän  loi yhdessä vaimonsa Karin Larssonin kanssa. Kuvista huokuu aina sellainen lämmin ja kiireetön sunnuntaipäivien tuntu.  Ajatelkaa, että Larsson eli vuosina 1853 - 1919, mutta vielä tänäkin päivänä tuota Larssonin persoonallista tyyliä ihastellaan!!

Tiesittekö, että Larssoneilla oli kertoman mukaan omalla ajallaan muuan erikoispiirre? "He keräsivät mitä erilaisempiin aikoihin ja tyylisuuntiin kuuluvia huonekaluja ja muita esineitä, hankkivat niitä huokeaan hintaan suunnilleen romukaupoista ja liittivät ne kotiinsa huolettomasti raikkailla väreillä uudelleen maalattuina, minkä he tekivät enimmäkseen itse." Tämän tietäessäni, ihailen Carl ja Karin Larssonia jopa entistä enemmän!

Maalatessaan lämminhenkisiä kuvia kodistaan ja perheestään, Larsson kuulema määritteli erääksi päämotiivikseen sen, että hän haluaa nimenomaan antaa esikuvan siitä, miten koteja voidaan sisustaa. Kalliit, huonekalukaupasta ostetut huonekalut eivät suinkaan takaa viihtyisyyttä...

Jos voisin tehdä aikamatkan, kävisin rupattelemassa Carl ja Karin Larssonin luona tuolla heidän kesäkodissaan Taalainmaalla. Voi että olisikin mukavaa!! Lähtisikö teistä joku mukaan tälle aikamatkalle?

Tämä alempi Larssonin maalaus on lempikuvani, joka minulla on myös oman kesäkodin seinällä kehyksissä. Kuvassa juhlitaan syntymäpäiviä ja tämä kuva saa minut aina hyvälle tuulelle;)



Tämä alempi kuva on varmaan monelle tuttu... Voi mikä kesäpäivän tunnelma!


Tässä alimmaisessa, kuva muutamasta Larssonin taulusta, joita olen kerännyt kirppareilta...  Yläkuvat on omista kirjoistani.


Mikäli haluat ihailla lisää Carl Larssonin kuvia,
 ei tarvitse kuin Googlettaa kuvahaulla ja pääset melkoiselle elämysmatkalle!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Vähäsen bling blingiä

Minä olin toivonut, sekä etsinyt tällaista ja tämän mallin lamppua pitkänpitkänpitkän aikaa. Alkutalvesta sen sitten löysin, antiikkitapahtumasta. Ei mikään suuri ja mahtipontinen, hinnaltaankaan, vaan pienempi ja sopusuhtainen. Saa sitä ihminen toivoa edes vähäsen ristallin loistetta ympärilleen, eikös? Rinsessojehan me ollaan kaikki ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina