keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vain lehmä puuttuu ;)

Minua on pitkin viikkoa hymyilyttänyt viimeviikkoinen pikareissuni kirpputorille...

Käytettävissäni oli silloin hetki ylimääräistä odotteluaikaa. Kaun en miettinyt, mihin odotteluaikani käyttäisin ja kipaisinkin pikaisesti kirpputorille. Lähes yhtä nopeasti kipaisin kirpparilta takaisin ja jatkoin matkaani, kainalossani kuvan ostokset...

Jatkoin matkaani tyytyväisyydestä hyristen, olihan kainalossani suloisen vanha pikkujakkara ja taivaansininen, hyväkuntoinen emalisankko. Vanhoja sankkoja tarvitaan kukille aina ja pikkujakkarat ovat hyvinkin tarpeellisia ja mukavia.

Kiireessä en sitten sen enempää asiaa ajatellut... mutta perille päästyäni kuitenkin hoksasin, että olin ostanut täydelliset karjakon varusteet... Perillä totesinkin sitten vain: 'Tällaisia tänään, vain lehmä puuttu!'.

14 kommenttia:

  1. Kiireessä tekee yleensä ne parhaat löydöt, heh!

    VastaaPoista
  2. Ihana jakkara!!! Tykkään niin noista pikkujakkaroista:)No äkkiäkös sinä lehmän hommaat;)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli kyllä niin ihana hyväntuulen postaus. Hihittelin täällä niin, että mieskin kysy, että mikä nyt noin hauskaa on.

    Ihanat löydöt ja tosi sulonen kuva. ;)

    VastaaPoista
  4. On ne hienot, ilman lehmääkin :D

    VastaaPoista
  5. Ihanat ostokset!!!
    Ja josko joskus sen lehmänkin saisit...☺☺

    VastaaPoista
  6. Hih ;D

    Aivan ihanat löydöt <3 Voi, kun ehtisi itsekkin kirppiskierrokselle...

    Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
  7. Ihanat löydöt! Ohikulkijat varmaan katselijat, että siellä se rouva on menossa lypsylle... =)

    Minulla oli samantyylinen pikakirppisreissu pari päivää sitten. Minäkin hykertelin...

    VastaaPoista
  8. Tosi hauskat ostokset! Jos vielä huivin olisit ostanut...

    VastaaPoista
  9. Hykerryttävän ihanat löydöt!
    -kisu-

    VastaaPoista
  10. Upeat löydöt! Pisti hymyilyttämään, kun ajattelin, miltä olisitkaan näyttänyt kaupungilla kulkiessasi, jos sinulla olisi vielä ollut lehmä riimun varressa seuraamassa ;)

    Itse löysin viime viikonloppuna kirpparilta vanhan emaalisen pienen maitotonkan, jonka kyljessä teksti "melk", eli samalla teemalla mennään täälläkin, hih :)

    VastaaPoista
  11. Harvoimpa kirppikseltä löytää noin täydellistä paria, ei ainakaan omiin silmiin ole sattunut.
    Nuo tuolin jalat ovat kauniisti veistetyt.

    VastaaPoista
  12. Mukavat löydöt.. ja tuo kuvakin on ihastuttava <3

    VastaaPoista
  13. Kiitos taasen teille kommenteista :)

    maiju; Sinäpä sen sanoit, juuri silloin ja silloin kun ei olisi oikein aikaa lähteä mitään raahaamaan...
    MaMMeli; Voihan tulla vielä sekin päivä, että lehmäkin hintalappu otsassa vastaan tulee :)
    itkupilli; Joskus kirpparireissut on hyvinkin koomisia, riippuen löydöistä, jälkikäteen saa hyvät naurut :)
    Maanvaiva; Kiitos. Se nyt olisi hiukan vielä täydentänyt tätä hienoutta...
    Irmastiina; Täysin mahdollista, että saan. Kaikki on mahdollista;)
    Iida Emilia; No toivottavasti ehdit, sieltä saa joskus halvat huvit!
    Nonna; Niinpä! Sen tajusin vasta siellä perillä!!
    Hippokampustaja; Kyllä, se pitäisi tähän vielä olla.
    kisu; Hykerryttävät kerrassaan!
    Lovviisa; Kiitos. Tämä riittää!
    Liisa; Maaseudun teema(kin) näkymä meitä viehättää!!
    Tarja; Niin, tämä kyllä oli osuva yhteensattuma, samalla reissulla.
    Kati; Kirpparilta saa yllättäviä mukavia hetkiä, mukavien löytöjen tiimoilta :)

    VastaaPoista

Kiitos Sinulle vierailusta ja kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina