maanantai 3. tammikuuta 2011

Vaatimaton kauneus

Löysin kesäkodin kätköistä liikuttavan pikkuesineen, Osuuskassan säästölaatikon. Tekstit ovat ajalle tyypillisiä, oikeanlaiseen elämään ohjeistavia lauseita runomuodossa. Kuvista näkyy osa, loput kuuluu näin: Perhe pellon kuokkii, pelto perheen ruokkii... Vähän päivässä, paljon vuodessa... Miero raskas, raskahampi nälkä... Kaikki rahan käsittävät, vaan ei puoletkaan pidätä... Ihan hyviä ohjeita tänäkin päivänä!

Samaan kuvaan sopii yksi nukkeaarteeni, Martta-nukke pula-ajalta, pieni lemmikkini! Ja liikuttavaa on ajatella, että tämä on ollut jonkun pikkutytön suuri aarre kauan kauan sitten!

17 kommenttia:

  1. Kaunis blogi, johon tulin kurkistamaan ihan ensimmäistä kertaa... Tulen toistekin!

    VastaaPoista
  2. Aivan mielettömän hieno löytö! Tollasia vois joku alkaa tekemään uudestaan -ei meinaan varmaan paljoakaan ole säästynyt alkuperäisiä.

    VastaaPoista
  3. ihanat löydöt! Oikeat aarteet!

    VastaaPoista
  4. Ihana pankkilöytö. Ja Martta-nukke on niin sievä siinä vieressä.

    VastaaPoista
  5. Voi mikä säästö"possu". Tuommoisen minäkin tahtoisin jos saisi edes jotain säästöön :D

    VastaaPoista
  6. Aivan uskomattoman hieno ja liikkis! Kunnon perinteisiä, suomalaisia elämänviisauksia. Tuollainen on pakko löytää itsellekin!!

    VastaaPoista
  7. Martta ja laatikko ovat molemmat huikeita.
    Iloa ja onnea tähän vuoteen sinulle!

    VastaaPoista
  8. Voi, todellakin liikuttavia aarteita molemmat! Suloisia :)

    VastaaPoista
  9. Hei!

    Tulin niiiin iloiseksi ja hyvälle mielelle, kun sattumalta putkahdin sivuillesi.Googletin nimittäin sanalla vanha tonttu/kuvahaku ja kukas sieltä löytyikään! Aivan samanlainen tonttuherra, jollaisen eilen löysin kirpputorilta, vanhan korin kätköistä.Tosin minun tontullani on partaa hieman pätkäisty, mutta se ei menoa haittaa. Olisin itsekin kovin kiinnostunut tontun iästä ja mistä mahtaa olla kotoisin, muualta kuin Korvatunturilta? Lisäksi huomasin toisenkin tutun aarteen: osuuskaupan säästölippaan, jota pidän kunniapaikalla keittiössä.

    VastaaPoista
  10. Jes, sain tallennettua blogiosoitteesi....Voi, mikä mahtava löytö, tuo lipas ja ihan ilman markan markkaa..:)

    VastaaPoista
  11. Ihana lipas. Kyllä on yhteiskunta hieman muuttunut noista pellon kuokkimisista. Mutta päteväthän nuo lauseet vieläkin!

    Ihanaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  12. Lipas on hieno löytö! Itse en jostain syystä pidä nukeista ollenkaan, ne on pelottavia :) Vaikka onkin kyllä kiva ajatella, että tuo nukke on ollut jonkun pikkutytön aarre ja ystävä joskus kauan sitten. Se on ehkä kuullut paljon salaisuuksia olemassaolonsa aikana...

    VastaaPoista
  13. purppura: kiva kun sanoit sen ääneen, itse en viitsinyt. munkin mielestä noin vanhat nuket on kammottavia, pelottavia tyhjine katseineen:/

    VastaaPoista
  14. Kiitos ihanasta blogistasi, siitä todella tulee hyvä mieli. Iloa ja kauneutta talveesi!

    VastaaPoista
  15. Liikuttavia aarteita!
    Oikein onnellista, ihanaista alkanutta vuotta♥

    VastaaPoista
  16. Mulla on ihan samanlainen säästölipas! Lapsuuden kodista peräisin. Lukkoa siinä ei ole ja piti oikein käydä katsomassa onko siinä reiät lukkoa varten - no onhan siinä. Jotenkin liikuttava tuo!

    VastaaPoista
  17. Kiitos kommenteista kaikille! Täällähän on aivan uusiakin kommentoijia. Mukavaa! Tervetuloa!

    Hippokampustaja; Kiitos ja kiva kun löysit tänne, tervetuloa uudelleen!

    Leena ja Purppura; Tällaisia pankkeja voisi todella olla nykyisinkin. Ja uskon, että kaikki eivät pidä vanhoista nukeista tai nukeista lainkaan. Jokaisella on omat tykkäämisen kohteet ja se on hyvä juttu se. Minä pidän kovasti vanhoista nukeista. Vanhoja nukkeja on myös sellaisia, joista en pidä tai en itselleni ostaisi, ilme ratkaisee ja tunnelma!

    Selma; on aarre minustakin!

    Ulla-Kristiina; Kiitos!

    Katja; Kaunis säästöpossu olisi hyvä olla olemassa ihan käytössä :)

    Purnaus; Nämä lauseet ovat tosi mahtavia!

    ryppymekko; Kiitos, samoin Sinulle paljon iloisia asioita uuteen vuoteen!

    Sini; Liikuttavaa menneen ajan lumoa!

    Anonyymi; No olipa hauska, että samanlainen tonttu sinultakin löytyy ja löysit tännekkin sitä kautta. Tuli hyvä mieli, luettuani kommenttisi tästä! Liekköhän ovat tonttuveljeksiä keskenään?? Ja miten voi olla, että samanlaiset säästölippaatkin meiltä löytyy?? Mukavaa Uutta Vuotta ja tervetuloa uudelleen!

    Irmastiina; No onpa hyvä että onnistui. Nämä parhaimmat onkin aina ilmaisia tai lähes ilmaisia!

    Nonna; Kyllä on ajat muuttuneet. Jotenkin sitä äimistyy välillä, miten kaikki on ollut niin erilaista, ajatusmaailmatkin.

    Fredrika Johnson; Voi kiitos kaunnista sanoistasi. Olen iloinen jos tuli hyvä mieli! Tervetuloa uudelleen. Ja paljon kauniita asioita sinunkin talveesi!

    Hannah; Kiitos. Paljon Onnellisia asioita sinunkin vuoteesi!!

    Jenni; Voi miten kiva, että Sinultakin samanlainen lipas löytyy!! Olisiko lukko ollut sellainen, että on pitänyt itse se siihen hankkia ja laittaa, en tiedä? Ja ainahan niitä säästölippaita on auki yritetty lukosta huolimatta:)

    VastaaPoista

Kiitos Sinulle vierailusta ja kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina