tiistai 8. kesäkuuta 2010

Jonkin sortin kellohullu

Kelloissa, vanhoissa kelloissa on jokin outo taika. Onko taikana se mennyt aika, jonka ne ovat raksuttaneet? Vai se kauneus, millä niitä on ennen tehty? Toki nykyajan kelloissakin on kauniita, niitäkään ei aina voi vastustaa. Mutta vanhojen kellojen ei tarvitse edes käydä, ovat kauniita ihan vain nököttäessään hiljaa. Ovat jo tehtävänsä tehneet, kertovat vain olemassaolollaan menneestä ajasta.

Näissä kuvissa omia kaunottaria. Käkikellokin käy ja kukkuu. Samoin seinäkello toimii ja sen juhlava kumu on kuin kaunista musiikkia. Molemmat saavat äänensä kuuluviin aina vuorollaan silloin, kun ne vedetään. Käkikellon käkeä moni lapsi ja aikuinen äimistelee, mitenkä se kukkumisen ääni siellä kellossa saadaan aikaan?

4 kommenttia:

  1. Siis ihania kelloja! Nuo kaksi ylintä,
    ehkä vieläkin tarkennettuna -tuo toiseksi ylin,
    on Aivan Upea! Alempana ihana päiväpeitto,hyvä löytö! Iloista ja antoisaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kauniita kelloja ja tuossa ensimmäisessä on ihanaa patinaakin! Onhan se mielenkiintoinen ajatus että nuo kellot ovat näyttäneet ja oikeastaan luoneet ja mitanneet kaiken sen menneen ajan..

    VastaaPoista
  3. Virva, Sanna-Pauliina, Eena,
    Kiitos kaikille kommenteista! Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille! Kello raksuttaa mennyttä aikaa...

    VastaaPoista

Kiitos Sinulle vierailusta ja kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina