Täällä on nähty jo muutamia auringonsäteitä ja päivät on selvästi kirkaampia kuin aiemmin. Pelargonioitakin on jo uskaltanut himpun leikellä, ovat kasvaneet paljon pituutta talven aikana. Selviä muutoksia on, sitten viime kuun, mutta viimeisillä koristeilla ei taida olla kiire vielä.
Tämä on oikeastaan aika mukava hetki vuodesta. Nauttia hämäristä illoista, iloita auringon pilkahduksista ja haaveilla rauhassa! Keväästä, kesästä ja sen tuomista asioista. Ja kun on aikaa rauhassa haaveilla, on myös aikaa iloita siitä, että kaikki on vielä edessäpäin!
Paljon on maailmassa mainoksia nykyjään, blogeissakin. Tavallisisten blogien pitäjiäkin onneksi vielä on, omine tarinoineen. Välillä valtaa uskon puute varmaan jokaisen, minutkin. Ehkäpä vakuutun enempi taas jossain vaiheessa, pienien arjen kirpputoritarinoiden tarpeellisuudesta.
Norsufantteja, figuriineja, maisema-astiaa, kultakalakirjontaa, sinistä lasia ja kattilan kansia. Niistä on tämäkin tarina tehty.
Hykerryttävää Joulun odotusta!
Olen kiitollinen siitä, että on ollut lämmin ja kaunis kesä. Kesä, jolloin helle osasi koetellakin, mutta lämpö oli kuitenkin ihanaaa, ainakin minulle. Kesän valoisia fiiliksiä muutaman kuvan verran, vaikka ajatukset on jo syksyssä ja sen mukanaan tuomassa tunnelmassa. Mukavia, värikkäitä ja raikkaita syksysäitä!
Nyt on valoa! Ja auringon synnyttämät varjotkin näyttää kauniilta. Kasvu on ruukuissa vasta melko aluillaan, mutta ihmeellistä kyllä, minun viimevuotiset Mårbacka pelargonit näyttäisi kasvavan tänäkin kesänä! Luulen, että näillä pärjätään tämä kesä. Voisiko mennä sillä, ettei haali kaikkea kasvavaa, mitä vastaan tulee? Tämä kesä voisi olla olemassaolevasta nauttivaa ja tyytyväisyyttä siihen, mitä on. Ihailla kukka kerrallaan, aistien ja nuuskutellen. Siinä hetkessä.
Kaunista, kuulasta ja aurinkoista kesää! Ja, lämmintä.
Joulu opettaa meille parhaimmillaan pysähtymistä, tähän hetkeen. Joulun tuoksut ja tunnelma sulkee ulkopuolelle kaiken muun. Ihan rauhassa voi tuumailla tulevaakin...
Muutama yö uuteen vuoteen. Toivotaan sinne ilon pirskahduksia!
Ostin parisen vuotta sitten isoäidinunikon. Istuttaessa kuitenkin huomasin sen olevankin isoidänunikko. Kerrankos jos toisenkin tulee näitä väärinluetuksi ja tämäkin kukkanen jäi sitten elämään tuolla väärinluetulla nimellään :) Siirsin kukan vastoin ohjetta vielä toiseen penkkiinkin ja viime kesän näytti siltä, että olisikohan kuitenkin pitänyt uskoa ohjetta, että kukka ei kestä siirtämistä... Tänä kesänä kaikki olikin onneksi toisin ja isoäidin syvän punaisia kukkia äimisteltiin oikein porukalla. Jättimäiset kukat puski penkistä toinen toisensa perään ja maljakossakin niistä saatiin nauttia pitkä tovi. Aika mahtava kukka!
Kirpparilla kävi myös hauska onnenkantamoinen. Löysin yli kymmenen vuotta sitten ostamaani lampun lasihelmikoristeiseen pantaan pienen vaaleanpunaisenn lampun kupusen. Ja sainpa hauskan pikku valaisimen ♥ Jännittävää, että näistä pitkänkin aikavälin löydöistä voi joskus saada yhdistelemällä kivojakin juttuja. Ilmiselvästi odottelevat joskus toisiaan:)
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.
- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,
hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.
- Millainen saalis, millainen loistosaalis.
Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.
Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:
- Mitä sinä tuolla teet?
- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.
- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.
Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.
Tai siihen voi olla panematta leivoksia.
Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.
Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.
Peppi Pitkätossun tarina
