perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pioneja ja pieni tarjotin

Taisi olla oikein hyvä pionikesä. Tai sitten nyt vain oli aika kypsä, että pionit puhkesivat erityisen runsaaseen kukintaan. Pionien eteerinen kauneus ja tuoksu on melkein huumaava. Vaikea ymmärtää, miten pienestä pallerosta voi tulla sellainen määrä terälehtiä!
Pionihuuruisssani leijailin myös kirpputorille ja löysin mukavan Clémentsin vintage-tarjottimen. En ole samanlaiseen ennen törmännytkään. Tämä menee melkein samaan sarjaan mukavien peltipurkkilöytöjen kanssa!





perjantai 10. kesäkuuta 2016

Neitokannu ♥

Tapasin neitokannun pienen kirpulla, eikä ollut häntä pilattu hinnalla. Siellä hän sievästi hymyilevi ja ylähyllyn päältä vienosti vilkutteli. Melkein sydänalassa läikähti mulla, kun joku jannukin kiinnostui, että mikäs se sulla?
Ei ollut aikaa edes miettiä, piti vaan kuunnella keräilyviettiä. Maallemuutto sovittiin neidon kanssa heti, kun tuota jannuakin pikkukannu puoleensa selvästi veti. Kertoi kannu pikaisen tarinan soman ja näytti olevansa Arabian tehtaiden ikioman. Oli kermakkokannun pitkää virkaa piikana toimittanut ja monenmoisen kahvikupposen  äärellä napottanut. Kermaiset maidot kahveille tarjoillut kiltisti aina, kun päiväkahville pellolta saapui Lassi ja Laina.
Keinuimme kassalle yhdessä hymyillen ja katsoi jannukin hyllyn takaa vielä katkerana lymyillen. Olin katsellut, kierrellyt suuntaan hyvään ja törmännyt tuurilla kultajyvään.
Maalla piti ihmetellä kaikkea tovi, ennen kuin sulkeutui turvaksi vitriinin ovi. Sininen taivas, vihreä ruoho ja koko pikkuliljojen heleä kuoro ♫♪♪
Hauskaa kesäkuuta!







tiistai 3. toukokuuta 2016

Kukka kerrallaan

Jotain vanhaa, jotain sinistä ja joskus jotain ihan uutta;) Kaunis pieni maljakko, tarvitsee vain yhden kukan ja se on kaunein juuri näin!
Ja mikä parasta, koko kesä edessä, vaihdella ja asetella. Ihastella. Jokainen kukka, yksi kerrallaan ;)
Kaunista toukokuuta 






lauantai 2. huhtikuuta 2016

Vanhoja täkkejä

Pöllähdin jokin aika sitten, kirpputorin peitto ja tyynyosastolle. Ja yhtä äkkiä tuijotin aivan hölmistyneenä useampaa kappaletta vanhoja, kauniita täkkejä. Meni tovi, että oikein niinkuin ymmärsin. Näitä kun näkee tosi harvoin meillä päin.
Piti oikein alkaa valitsemaan. Paha paikka! Mutta nämä kaksi kaunokaista valitsin. Iloisen punainen ja toinen tummansinipohjainen, lähes musta.
Kauniita kuvioita, eikö totta? Nämä vanhat kuviot on monesti  jotenkin hämmentävän tätä päivää...
Nämä oli kuuden euron kipalehintaan;) Ja pestyäkin sain nämä, painosta huolimatta.






lauantai 5. maaliskuuta 2016

Horroksesta heräilyä

Nonni, nyt on pöydässä kattila! Kuparikattila, jota viime postsauksessa toivoin. Ajanpatinaa pienen kattilallisen verran. Pelakuulle parhainta:)
Muutama erilainen värilasikaunotarkin, on hiipinyt yksi kerrallaan kukkamaljakoiksi...
Hurmaavan vihreä iso pullo, oli muutaman euron löytö ja aivan sattumalta, olen onnistunut kohtaamaan muutaman kotimaisen lasikaunottarenkin. Nyt nostaa päätään kyllä aikamoinen värillisen ja kotimaisen lasin kuume! Näihin en ole pahasti ennen kierrellessäni hurahtanutkaan, kumma kyllä...
Nanny Stillin pikkuinen, vihreä jälkiruokamalja pääsi toimittamaan tuikkukipposen virkaa. Suomalainen muotoilu sädehtii hämyisessä illassa kauniisti. Tätä Stillin Sulttaanimaljaa onkin nyt mukava metsästää sen muissakin väreissä;) Todella kaunis haastaja kivituikkujen seuraan.
Keltainen pullokaunotar kirpparilla paljastui Riihimäen lasin Lankku-pulloksi. Upeaa, elävää lasipintaa. Vesi on värillisen lasin kaunein kumppani;)
Myös herkän sininen, mutta painava vanha lasi on niellyt muutaman kauniin ilmakuplan itseensä:) Pidän niin näistä vanhoista juomalaseista. Kauniita juuri kevätpistokkaille;)
Lasi tuo komean kuparin rinnalle kepeyttä, eikö vaan. Näistä on maaliskuun pienet ilot tehty!

Kohtasin taannoin pari iäkkäämpää täkkikaunotarta... Haluaisittekohan kuulla niistäkin?






Valoa!


lauantai 16. tammikuuta 2016

Värejä

Vuodenvaihteen hämärässä hissuttelun jälkeen tuntuu aina tältä. Joku vetäisee hupun pois silmiltä ja alkaa esittelmään kaikkia ympärillä olevia värejä...
Tai sitten alan vain nähdä ja hakea niitä värejä, kun päivien pituus pikkuriikkisillä pikkuaskelillaan koko ajan pitenee.
On olemassa niin paljon kauniita värejä, sävyjä ja pintojen patinoita, jotka minua miellyttää. Oikeastaan kaikki käy, mikä silmää miellyttää. Toiselle vähempi on parempi ja erittäin hyvä niinkin:)
Joka vuosi on myös jokin erityinen juttu, joka erityisesti miellyttää. Nyt se on kupari. Skannaan sitä silmilläni pitkin kirppareita;) Kuinka kaunis onkaan vanha, patinoitunut kuparinen kattila, oijoi!
Mistä väristä Sinä nyt tykkäät?


keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Minne jatkuu joulu?

Osalle joulu saattaa olla ohi jo melkein aatolta. Toisilla joulu jatkuu ihan sujuvasti lähemmäksi loppiaista;)
Joulunajan kokeminen ja sen pituus, saattaa kulkea kenties jopa perintönä...?
Itse kuulun näihin jälkimmäisiin.  Fiilistelyn venyttäjiin;)
Tämä on on onneksi niin onnekas juttu, että jokainen voi tehdä juuri siltä kuin mukavalta tuntuu, eikä se ole keneltäkään pois;)




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina